Syksy 2025 on jälleen kiristänyt Euroopan ja Yhdysvaltojen välisiä digitaalisia jännitteitä. EU:n digisäädökset – Digital Services Act ja Digital Markets Act – ovat nyt voimassa. Niiden tavoitteena on suitsia suurten teknologiayhtiöiden valtaa, lisätä läpinäkyvyyttä ja selkiyttää vastuuta alustojen sisällöistä sekä mainonnasta.
Washingtonissa ja Piilaaksossa näitä sääntöjä tietenkin pidetään eurooppalaisina rangaistuksina amerikkalaisille yrityksille. Apple on jo vedonnut Brysseliin, että DMA estää tai vähintään viivästyttää uusien palveluiden, kuten AirPods-livetulkkauksen, tuomista Eurooppaan. Meta puolestaan on saanut sakkoja ns. consent-or-pay -mallistaan, jossa käyttäjät pakotettiin joko luovuttamaan data mainontaan tai maksamaan palvelusta. Eivätkä hankaukset rajoitu näihin. Lisää on tulossa.
Myös Yhdysvaltain hallinto on ottanut tilanteen kauppapolitiikan kassaraksi. Trump on väläytellyt lisätulleja ja viisumirajoituksia EU-virkailijoille. EU on kuitenkin pitänyt linjansa: digilakeja sovelletaan kaikkiin yrityksiin tasapuolisesti, eikä niitä sidota tullineuvotteluihin.
Digitaalisen itsemääräämisoikeuden lepattava liekki
Erimielisyydet valtaoikeuksista eivät ole enää pelkkää lobbausta sääntelyä vastaan. Taustalla on pidempi kamppailu siitä, voiko Eurooppa asettaa omat digitaaliset rajansa – vai määrittävätkö säännöt jatkossa globaalit jättiläiset Yhdysvaltain tuella.
Aikaisemmin olisi ollut helppoa lenseästi huokaista, että niin ne vaan suuryritykset saavat taas tahtonsa läpi, niinpä tietenkin. Mutta sellaiseen kepeyteen ei enää ole varaa. Asetelma on muuttunut, dramaattisestikin: Yhdysvaltoja ei voida enää pitää itsestään selvänä liittolaisena, ja Euroopan omaa digitaalista identiteettiä joudutaan puolustamaan tosissaan.
Tämä on yhtä aikaa poliittinen ja kulttuurinen taistelu: kuka hallitsee datavirtoja, algoritmeja ja alustataloutta. EU:n tekoälyasetus (AI Act) on osa samaa kokonaisuutta – yritystä varmistaa, että tekoälyn kehityksen säännöt eivät synny, saati pysy, yksinomaan Piilaaksossa.
Jenkit kuningas Charlesin hovissa
Tämän turnauksen keskellä nähtiin merkillinen symbolinen näytelmä, joka olisi melkein voinut olla Fellinin tai jopa Pasolinin kynästä, kun joukko teknologiavaikuttajia kokoontui Windsorin linnaan presidentti Trumpin ja kuningas Charlesin vanavedessä kuin ryhmä digitaalisia ankanpoikasia. Pitkän pöydän ääreen laittautuivat Applen Tim Cook, OpenAI:n Sam Altman, Microsoftin Satya Nadella, Nvidian Jensen Huang, ja monia muita silmäätekeviä Rupert Murdochista eurooppalaisiin pankkiireihin. Paikalla ei ei tietenkään oltu turhan päiten, vaan tapaamisen jälkimainingeissa läiskittiin kättä päälle erilaisista tekoäly- ja data-infra-investoinneista.
Tilaisuus heijasteli Yhdysvaltain ja Britannian brexitin jälkeistä yllätysromanssia. Lontoosta pyritään nähtävästi nyt rakentamaan USA:n teknologinen sillanpääasema Euroopassa. Osa medioista kutsui tätä historialliseksi voitoksi, toiset näkivät sen huolestuttavana alistumisena Yhdysvaltain teknologiavaltaan. Investoinnit ovat kiistatta merkittäviä, mutta niiden hintaa ja seurauksia ei vielä tiedä kukaan.
Tik, Tok, Tik, Tok…
Muistatteko vielä miten TikTok oli suuri kiinalainen uhka? Jopa siinä määrin, että päättäjiä varoiteltiin sen käytöstä, ettei Kiina vain saisi urkittua heistä tulenarkaa tietoa. Amerikkalaisten alustojen vastaavista toimista, riskeistä ja vuodoista ei ole vieläkään puhuttu läheskään samalla intensiteetitllä. Ja nyt sitten heittää häränpyllyä myös länsimaailman suhde TikTokiin.
THIS JUST IN: Trump on juuri allekirjoittanut Executive Orderin, jonka sisältö pyöreästi on se, että Tiktok päästetään löysästä hirrestä USA:ssa. Se saa jatkaa, kunhan omistus ja hallinta siirtyy amerikkalaisille. Ilmeisesti amerikkalaisomistus tulee olemaan jopa 80% luokkaa. Asia on tietenkin vielä erittäin auki, mutta suunta on jo selvä: Oracle valvoo algoritmia ja dataa, ByteDancen rooli supistuu, ja uusi TikTok U.S. saa 7-jäsenisen hallituksen, joista 6 paikkaa USA:sta.
Kiinassa diilistä on oltu sen verran vaitonaisia, että saa nähdä onko jenkeissä nuolaistu ennen kuin tipahtaa. TikTok on ollut merkittävä punnus kiinalais-amerikkalaisissa kauppapoliittisissa väännöissä. Amerikkalaiset näyttävät joka tapauksessa iskeneen korttinsa pöytään. Nähtäväksi jää mitä kaikkia käytännön seurauksia tästä on, ja millaiset peräaallot Eurooppaan asti loiskuvat.
Trump siis kiskaisi yksikätisen rosvon kammesta, ja nyt odotellaan, minkä näköinen tuttujen naamojen värisuora ruudulle kilahtaa. Arvatkaapa huviksenne, onko kaikilla kelpo miljardööreillämme lusikkansa tässä sopassa, joko suoraan tai muutaman välikäden ja sopimuksen kautta.
Sivumennen sanoen: Palantir tekee strategista infra- ja AI-yhteistyötä Oraclen kanssa. Mikä ei tietenkään liity tähän. Kunhan mainitsin. Ai niin ja Murdoch tulee olemaan mukana taustajoukoissa. Nami nami.
TikTokin kohtaloon liittyvässä lehdistötilaisuudessa Trumpille esitettiin terävä kysymys siitä, tuleeko TikTokista nyt MAGA-kanava. Naureskellen presidentti lohkaisi, miten hän toki näkisi mielellään TikTokin olevan 100% MAGAa. Sitten hän hieman vakavoitui, ja totesi ettei tämä kyseinen alusta kuitenkaan toimi niin. Kyllä siellä saavat kaikki tasapuolisesti äänensä kuuluville.
Uskokoon ken haluaa.
Euroopan some-tila alkaa käydä ahtaaksi
TikTokin suhteen on tietenkin epäselvää, miten USA:n osakkuus vaikuttaa alustan toimintaan kokonaisuutena ja miten muuta maailmaa palvelllaan. Sosiaalisten medioiden tilanne näyttää kuitenkin Euroopan kannalta melkoisen huolestuttavalta. Samalla pienellä piirillä on vähintään osuutensa kaikissa merkittävissä soma-alustoissa. Ja se piiri katsoo vähintäänkin hyötyvänsä Yhdysvaltain nykytilasta, ellei jopa ole ollut aktiivisesti myötävaikuttamassa sen syntyyn.
Ei ole vaikea arvata, että Tech Bros tulee hyökkäilemään entistä kiivaammin EU:n itsenäisyyttä vastaan. Saa nähdä joudummeko yksinkertaisesti nielemään sen, että lakejamme ei säädetäkään Brysselissä ja Strasbourgissa, vaan Washingtonissa ja Piilaaksossa, ainakin mitä digitaalisiin asioihin tulee.
Mutta eivätkö Mastodon tai Diaspora tai Bluesky voi vääntää tilannetta EU:n voitoksi, nehän ovat kotoisempia ja vapaampia, tai ainakin sentään OS-pohjaisia. Vastaus löytyy sopivasti Amerikasta: muistetaan mitä sikäläisen kulta-ajan yleisnero Buckminster Fuller sanoi: “You never change things by fighting the existing reality. To change something, build a new model that makes the existing model obsolete.” Mikään yllämainituista some-alustoista ei oikein täytä tätä vaatimusta. Siksi pelkään niiden jäävän sinänsä kivoiksi marginaaliratkaisuiksi.
Täältä Euroopan reunalta käsin on vaikea kuvitella todellisia vaihtoehtoja, ja jo sen pitäisi saada hälytyskellot kilisemään.
Kenen joukoissa seisot?
Tunteella on helppo vastata suuriin kysymyksiin, mutta todellisuus osoittautuu usein moniulotteisemmaksi. On totta, että Euroopassa sääntely tekee liiketoiminnasta raskaampaa ja että innovaatioiden vauhti ja rahoituksen saatavuus ei ole lähelläkään Piilaksoa. Toisaalta juuri säännöt ovat estäneet tilanteen, jossa koko digitaalinen elämä paketoitaisiin muutaman miljardöörin hyppysiin.
Sen verran läheltä olen päässyt näkemään niin startup-sirinää kuin korporaatioiden voimapolitiikkaakin, että pystyn kuitenkin ymmärtämään harmin epätasaisesta kilpailuasetelmasta. Monien teknologia-apostolien kulmasta nähtynä täällä perähikiällä “kaikki kiva kielletään”, mutta suuressa maailmassa tuntuu menevän läpi lähes mikä tahansa. Ehkä Euroopassa tosiaan jäädään auttamattomasti jälkeen. Ehkä AI-juna on häipynyt jo horisonttiin, kun täällä vielä näperrellään joidenkin kansalaisoikeuksien parissa.
Toisaalta sekin on nähty, miten häikäilemättömästi digimammutit ovat lyhyessä ajassa myllänneet maailmaa uusiksi, ja miten sinisilmäisesti olemme itsekin usein sitä remeltämistä vähätelleet. Ellei se olisi niin pahasti sanottu, sitä voisi melkein kutsua jonkinlaiseksi digiajan suomettumiseksi. Vaikuttaa siltä, että ainakin merkittävä osa maailman poliittisesta polarisoitumisesta johtaa algoritmien sylttytehtaalle. Ja vaikuttaa siltäkin, että military-industrial complexiin yhä selvemmin kuuluu nyt myös digisiipi. Ja siinä hedelmäpelissä todellakin kaikkiin voittoyhdistelmiin kilahtelevat samat naamat.
Näin monimutkaisessa todellisuudessa puolen valitseminen ei ole helppoa. Itse en lopulta kuitenkaan haluaisi elää koko maailman kattavassa Meta-maailmassa, kavereinani puolen tusinaa tilauksen mukana tulveaa tekoäly-ystävää, joiden ainoa tehtävä on selvittää, miten kurkustani saadaan solahtamaan mahdollisimman suuri briketti Metan kulloinkin valitsemaa rehua.
En ole erityisen innoissani siitäkään, että Palantirin kaltaiset tahot yhdessä some-jättien kanssa ovat luoneet maailman tehokkaimman vakoiluorganisaation, joka katsoo että minun yksityisyyteni voidaan murtaa mistä tahansa sellaisista syistä, joita valtaapitävät puolestaan eivät ole velvollisia paljastamaan. Sotatilasta on tullut pysyvä, ja voiman suunta on länsimaisissakin yhteiskunnissa muuttumassa vertikaaliksi.
Kun tähän kaikkeen yhdistetään vielä Yhdysvaltain nykyhallinto, sen ympärillä tanssahteleva miljardöörien entourage, ja Palantirin läpikyyninen maailmankuva, en ainakaan itse osaa odottaa mitään seuraavaa renessanssia. Ankaraa kaaosta ja pudotustaistelua kyllä. Saa nähdä pystyykö EU vastustamaan tätä uutta valtiofasistista suuntausta, vai luovummeko mekin oikeuksistamme sillä perusteella, että “länsimainen ylivalta ei perustu arvoihin, vaan organisoituun väkivaltaan”, kuten Palantirin johtaja Alex Karp ajattelee.
Jos tuntuu että olen tässä sortunut liioitteluun, kannattaa kuunnella mitä Karp, Peter Thiel ja muut nykytilanteen takapirut ihan itse omin sanoin kertovat. Maailman medioista, kuten Financial Timesistä ja Youtubesta 😉 löytyy pilvin pimein äimistyttäviä kommentteja.
Häivähdyksiä kristallipallossa
🔮 Entä millaisia valoja ja varjoja sinun kristallipallossasi läikehtii? Onko Euroopalla mahdollisuus luoda oma digitaalinen identiteettinsä? Vai sanellaanko säännöt meille jo markkinoiden toimesta, demokraattisen järjestelmän yli? Ja onko se lopulta hyvä vai huono asia? Kerro näkemyksesi!
Muutama lukuvinkki nykytilan hahmottamiseen
- Robert X. Cringely: Accidental Empires (1992) – Klassikko mikrotietokoneajan alkuhämäristä. Silloin luotiin rakenteet, joiden kanssa nyt eletään. Mukana myös jokunen legendaarinen “Bill Gates gets drunk” -tarina.
- Vili Lehdonvirta: Cloud Empires (2022) – Olen suositellut tätä aiemmin ja suosittelen taas. Erinomainen kuvaus siitä, miten alustataloudesta tuli valtioiden kaltainen voima.
- Shoshana Zuboff: The Age of Surveillance Capitalism (2019) – Data on uusi öljy. Millaisiin totalitaristisiin rakenteisiin se johtaa ja mitä se tarkoittaa demokratialle.
- Tim Wu: The Master Switch (2010) – Palvelut tuntuvat toistavan samaa kaavaa: avoimen alun jälkeen seuraa monopolisoituminen ja vallan keskittyminen. Mistä tämä pohjimmiltaan johtuu, ja onko jotakin tehtävissä.
- Cory Doctorow: The Enshittification of TikTok (2023) – Terävä analyysi siitä, miten alustojen ja kanavien rapautuminen näyttää vääjäämättömältä mekanismilta.